Tunnustus: menin ulkomaille asti katsomaan, kun muut pelaavat CS:GOta

Waltteri Nironen

Waltteri Nironen

SEKin copywriter sekä keskivertoa kehnompi CS-pelaaja Waltteri Nironen kävi fanimatkalla Berliinin CS:GO Major -turnauksessa. Turnaus oli yksi vuoden isoimmista ja siellä maailman parhaat joukkueet kilpailivat keskenään miljoonan dollarin palkintopotista, josta puolet meni voittajalle.

Esports sitä, esports tätä. Pelaaminen ja sitä kautta elektroninen urheilu ovat tulleet mainstreamiin ja markkinointiin rykäyksellä. Suomessa Yle on lähettänyt jo usean vuoden ajan isoimmat turnaukset suorana. Jopa Cannesissa on voitettu teoilla, jotka on rakennettu pelien ja e-urheilun ympärille – sitä ei voi siis enää vähätellä ja pitää pelkästään päämäärättömien teinien ajanhukkana (tai nuoren työssäkäyvän miehen vastuunpakoiluna).

Mitenkään ongelmatonta e-urheilu ei ole. Esimerkiksi seksismi, sopupeliskandaalit, maksamattomat palkintorahat ja eri peliyhteisöjen yleinen myrkyllisyys ovat ryvettäneet elektronisen urheilun maailmaa vuosien varrella. Lisäksi skeneen syötetään sisään valtavia summia rahaa, mutta ulosvirtaavat määrät ovat vähäisiä. E-urheiluun liittyvästä taloudellisesta kuplasta voi lukea lisää esimerkiksi tästä Kotaku-lehden erinomaisesta artikkelista.

 

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Olin katsomassa kahdeksan parhaan joukkueen pudotuspelivaihetta, eli New Champions Stagea Berliinin pramealla Mercedes-Benz-areenalla, joka vetää 17 000 ihmistä. Ensimmäinen ottelu oli suomalainen ENCE vastaan australialainen Renegades. Katsomossa oli lukuisia suomalaisia faneja ENCEn pelipaidat päällä (minä mukaan lukien) ja tunnelma oli latautunut. Katsomoa rikastuttivat omaperäiset kyltit, kannatuslaulut raikasivat ja yleisö eli pelissä täysillä mukana. Hienoista suorituksista hurrattiin, huudettiin ja heiteltiin ylävitosia kuten missä tahansa urheilutapahtumassa. Voisi sanoa, että ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua – ja hien hajua.

Pudotuspelit päättyivät suomalaisten kannalta karusti. Renegades voitti 2–0, ja huuhdoimme tappiomielialan oluella alas. Tämän pettymyksen jälkeen tunnelataus puuttui peleistä, mutta tapahtumaa oli silti mielenkiintoista seurata. Turnauksen voitti kolmatta kertaa putkeen tanskalainen Astralis, jota osa pitää kaikkien aikojen parhaana CS-joukkueena. Heidän musertava ylivoimansa ja konemainen suorittamisensa olivat vertaansa vailla.

 

Ero muihin urheilutapahtumiin oli se, että keski-ikä oli alhaisempi kuin perinteisellä tiistain liigakierroksella Suomessa. Internet -ja meemikulttuuri oli vahvasti läsnä erilaisten kylttien muodossa, ja yleisössä ei näkynyt juurikaan perheitä, vaan lähinnä nuorten miesten kaveriporukoita. Tuntui välillä siltä, että olimme kliseisesti yhtä suurta perhettä. Internet on tehnyt maailmasta paljon pienemmän paikan, ja samoista asioista kiinnostuneet löytävät toisena helpommin kuin koskaan aiemmin. Yksin matkustanut fanikin voi löytää seuraa turnauksesta.

Loppujen lopuksi kokemus oli ainutlaatuinen ja viihdyttävä, mutta esimerkiksi jalkapallo-otteluun verrattuna jotain siitä puuttui. Areenalla katsoit joko stadionin jättimäistä näyttöä tai äänieristetyssä akvaariossa istuvia pelaajia. Et voinut huutaa pelaajille ja toiveikkaana odottaa reaktiota, tai tuulettaa yleisöön juosseen urheilijan kanssa. Olisin kaivannut lisää pelaajien ja yleisön välistä vuorovaikutusta. Tulevaisuudessa turvaudunkin katsomaan pelejä kotona, sillä ”tv-lajina” Counter-Strike on mielestäni erittäin viihdyttävä.

Waltteri Nironen

Waltteri Nironen

SEKin copywriter Waltteri Nironen on kiinnostunut meemeistä ja maailman parantamisesta.

Saattaisit pitää myös näistä