Ihmisten välistä hommaa

Ihmisten välistä hommaa

Voi olla, että pomo ei tykkää tästä kirjoituksesta, eikä tätä pitäisi tietenkään sanoa ääneen viestinnän ihmisenä, mutta olen yhäkin enemmän pihalla kuin kotonani keskinäisessä kisailussa somekanavissa. Aikana, jolloin pitäisi keskittyä rakentamaan brändiään somessa ja osaamista mitataan ystävien, klikkausten, tykkäysten, linkkausten, postausten ja päivitysten määrällä. Tästä rajoittuneisuudesta huolimatta olen saanut viime vuosina olla mukana rakentamassa kahta ainutlaatuista yhteiskunnallista hanketta, jotka perustuvat verkostoihin. Ja ne ovat olleet huikeita kokemuksia. 

Oma kulma tulla mukaan

Kuuden vuoden ajan teimme töitä terveiden talojen puolesta koko maanlaajuisen asiantuntijaverkoston kanssa. Opin, mikä on valesokkeli, miten yläpohjasta tehdään tuulettuva, mikä on tuuletusrako seinässä ja miksi betonin pitää kuivua kunnolla ennen kuin sen päälle laitetaan mitään. Kiitos Juhanin, Karoliinan, Helmin, Pertin, Vesan, Jarin, Remonttireiskan ja kymmenien muiden huipputyyppien. He jaksoivat selittää uudelleen ja uudelleen sisäilman ja rakennusterveyden saloja amatöörille, jotta tämä puolestaan voisi sanoittaa niistä kiinnostavia ja tärkeitä muillekin. Taloja pelastaessa hajanaisesta asiantuntijajoukosta rakennettiin yhtenäinen verkosto, jonka yhteinen viesti sai voimaa muuttaa asenteita ja kantaa edelleen.

Loikka hometaloista kaikkien aikojen satavuotissynttäreiden rakentamiseen oli aikamoinen. Mikä innostaisi kaikki suomalaiset mukaan tekemään asioita yhdessä? Mistä löytyvät sytyttäjät ja liputtajat? Miten saadaan viesti kulkemaan samalla nuotilla ja sanoituksilla? Vastaus löytyi jälleen verkostoista ja niiden rakentamisesta. Tarvittiin yhteinen kehys, syy osallistua, kaikille avoin tapa tulla mukaan – ja paljon jalkatyötä. Verkostojen myötä satavuotiaan Suomen viesti levisi kaikkialle maailmaan. Itsenäisyyden juhlavuodesta kasvoi kaikkien aikojen laajin ja monimuotoisin – suurempi kuin kukaan meistä uskalsi edes uneksia.

Verkostojen rakentamisessa tekniikka on mainio apuväline ja kaikki viestinnän työkalut tarpeen. Mutta kanavat ja sanat eivät yksin riitä. Niiden lisäksi tarvitaan aina tulisieluisia ihmisiä, sellaisia, jotka ovat valmiita antamaan kasvonsa asialle ja laittamaan itsensä likoon. Näkijöitä, sanoittajia, viitekehyksen piirtäjiä ja tunteiden herättäjiä. Ilman heitä väkeä saisi turhaan huhuilla mukaan viestinviejiksi ja somekanavatkin kumisisivat tyhjyyttään. Kiitos Pekka, Päivi ja kymmenet muut juhlavuoden rakentajat, teidän kanssa on ollut ilo oppia ja tehdä töitä – yhdessä.

Viestintä vie kahtaalle

Samalla, kun etäännymme yhä kauemmas ruutujen ja somepersoonien virtuaalimaailmaan, tarvitsemme yhä enemmän toisiamme onnistuaksemme. Työ tehdään tiimeissä ja tulokset syntyvät yhdessä. Mikään etäyhteys ei korvaa sitä, että voi pyytää kaverin hetkeksi kurkkaamaan keskeneräistä työtä ja miettimään, miten siitä tulisi vieläkin parempi. Tänäänkin olemme sparranneet toisiamme datamassan koekairauksessa, videon käsikirjoituksessa, projektijohtamisen koukeroissa, verkkosivun visussa ja eräänkin iisakinkirkon viemisessä maaliin.

Eläköön avokonttori, toimistoelämä, aamukuulumiset ja iltapäivähepulit! Kiitos ihana lähiverkostoni Joonas, Hannele, Heidi ja kaikki muut, jotka jaksatte yhä uudelleen neuvoa, miten se Linkedin-profiili päivitettiinkään. Lupaan tehdä sen vielä jonakin päivänä.

 

Aija

PS. Kerrottehan pliis, miten tägään teidät tähän blogiin 🙂

 

Aija Kaijärvi on lastentarhanopettaja ja viestintäkonsultti, joka yhdistää nämä osaamiset luovalla tavalla asiakastyössä.

Saattaisit pitää myös näistä