Siitä on nyt 13 vuotta, kun Berlusconi ivasi suomalaista ruokaa. Se oli iso uutinen ja kova kolaus kansalliselle itsetunnollemme.

Muistan itsekin kihisseeni kiukusta: ”Mitä tuokaan keikari tietää? Hänelle on tarjottu ihan vääriä ruokia maisteltavaksi, eikä ole kerrottu suomalaisen ruokakulttuurin hienoa tarinaa”

Hänelle ei tosiaan ollut kerrottu suomalaisen ruokakulttuurin tarinaa. Koska se ei ollut vielä valmis.

Merkityksellistä on se, mitä tapahtui tämän jälkeen. Pienen itseruoskinnan jälkeen ruoka-ala yhdessä ja erikseen alkoi kertoa ymmärrettävällä tavalla suomalaisesta ruoasta. Lähdettiin rohkeasti rakentamaan tarinoita, jotka koskettavat ja kiinnostavat. Mikä merkitys onkaan pääviestien kiteyttämisellä ja ilosanoman levittämisellä oikeissa kanavissa oikeaan aikaan!

Olen nyt työskennellyt lähes 10 vuotta SEKissä ja päässyt vahvistamaan monia Suomen arvostetuimmista ruokabrändeistä. Runsaassa vuosikymmenessä olemme siirtyneet tankkauskulttuurista kohti arvostamiskulttuuria. Erityisen iloinen olen koko ruoka-alan menestyksestä ja myös ruokaviennin piristymisestä.

Suomessa on aina ollut upeat ainekset, korkea laadun valvonta ja teknistä osaamista tuoteinnovaatioiksi saakka. Ja nyt myös ulkomailla arvostetaan suomalaisen ruoan laatua, puhtautta ja makua. Muualla meidät voidaan tuntea jo ruokamaana. Maana, josta tulee maailman ensimmäistä sirkkaleipää, maitosuolaa, nyhtökauraa, aidon maidon suklaata ja premium-possua. Uskaltaisiko sanoa sen siis jo ääneen: Suomi on ruokamaa.

 

Essi on viestinnän moniottelija, jonka mielestä vesilätäköissä hyppiminen on yksi parhaista keinoista ehkäistä stressiä.


Essi Orama
Communications Consultant

Twiittaile Essille tai moikkaile Linkedinissä!