Adblockerit – mikä ihana kiusa

Olen 35-vuotias netinkäyttäjä ja teen työkseni mainoksia. Minulla on tunnustus: minä käytän AdBlockia, koska joskus ne mainokset keskeyttävät nettikokemukseni ja joskus olen muutoinkin malttamaton. Adblock-palvelut jopa nopeuttavat netinkäyttöäni, kun selain ei samanaikaisesti lataa useampaa datalähdettä.

AdBlock yleistyy, ja siitä on kovaa vauhtia tulossa mainstream-ilmiö. Googlen mukaan adblockien käyttäjäkunta on  kasvanut lähes 30 prosentin vuosivauhtia viimeisten vuosien aikana. Me haluamme vain välttyä keskeyttävältä mainonnalta.

Käytännössä tämä tarkoittaa koko ajan vähemmän tavoittavaa mainontaa – kasvavaa päänsärkyä sekä mainostajille että sisällöntekijöille.

En usko, että kaikkien mainosten blokkaaminen on kuitenkaan käyttäjillekään tarkoituksenmukaista. Mainokset itsessään eivät tietenkään ole pahiksia. Minun mielestäni mainokset voivat olla hyvinkin kauniita, hauskoja, fiksuja ja jopa rakastettavia. Ja kun ne tulevat oikeaan aikaan ja paikkaan, ne voivat olla todellakin nautinnollisia!

Mutta jos käyttäjät saisivat jonkinasteista päätäntävallan siihen, millaisia mainoksia he saavat nähdä ja mitä blokata, siitä syntyisi kestävä malli. Ja malli kannustaisi mainostajia kunnioittamaan käyttäjien tahtoa nähdä sitä, mitä he haluavat.

Joka tapauksessa on selvää, että tulevaisuudessa mainostajille on entistä oleellisempaa löytää vaihtoehtoisia tapoja tavoittaa yleisönsä oikeasti relevantin, haettavan ja osallistavan sisällön kautta.

Ajatuksen siemen: Jos olisit vaikka kissanruokaa tuottava yritys, kumpi olisi mielestäsi fiksumpaa: Tehdä keskeyttäviä preroll-mainoksia ennen haettuja sisältöjä vai niitä haettuja kissavideoita? Vai ehkä molempia?

 

Peter Hortling on vannoutunut Marvel-leffafani ja nauttii vapaa-ajallaan suunnattomasti jääkiekon pelaamisesta maalivahtina. Työkseen hän on ollut mukana tekemässä kaikkea pitkistä elokuvista erikoistehosteisiin. Tätä nykyä hän nauttii saadessaan suunnitella ja tuottaa verkkoon videosisältöjä, jotka nimenomaan eivät tartu AdBlockiin.

Blog

Mahdottomasta totta

”Mitä jos kaikki meneekin hyvin?” sanoi Sami kesken suunnittelun. Olimme tekemässä ihan erityistä projektia, Suomi 100 -juhlavuoden filmiä valtioneuvoston kanslialle, ja puhe oli kääntynyt tulevaisuuteen. Niin, mitä jos tulevaisuus ei olekaan täynnä uhkia, vaan jotain hyvää ja kaunista meille kaikille?

Siitä se alkoi syntyä. Vähän yli sata vuotta sitten itsenäinen Suomi oli lähes mahdottomalta tuntuva ajatus. Lisätään perään korkeatasoinen koulutus, sosiaaliturva, ilmainen terveydenhuolto kaikille, naisten asema… Lukemattomat asiat, joita pidämme tänään itsestäänselvinä, ovat aikanaan olleet monen mielestä hulluja haaveita, silkkaa mahdottomuutta. Ja kuitenkin suomalaiset, ihan tavalliset ihmiset, tekivät niistä totta. 

Ehkä historia sanookin meille sen: Uskokaa tekin. Edelleen. Meistä jokainen voi tehdä jotain sen eteen, että kaikkien olisi parempi elää. 

 

Katso filmi englanniksi täältä ja ruotsiksi täältä

 

Marjo Taura on Sekin luova suunnittelija, jota inspiroivat eniten ihmiset. Hän etsii merkityksiä järjen ja tunteen risteyksistä ja haaveilee salaa kakkosurasta New Yorkin jazzklubeilla.

Blog

5 vinkkiä hyvään mainostekstiin – et usko kohtaa 4!

  1. Älä kirjoita klikkiotsikoita
  2. Älä ole ironinen
  3. Mene suoraan asiaan
  4. Älä käytä feikkiuutisia lähteinä
  5. Viimeistele aina, mitä aloit

Joskus, kun alan kirjoittaa tekstitiedostoa, painan päivämäärään vahingossa nollan sijaan yhdeksää. Mietin aina tuolloin, miltä mahtaisi näyttää mainosteksti vuonna 2917. Veikkaukseni on, että jotakuinkin tältä:

Maista herkullinen uutuus!

Sille on syynsä: homma toimii. Se on hieman sama juttu kuin se, että pop-musiikki kulkee 4/4 –tahtilajissa ja useimmiten duurissa. Sinne voi nokkeluutta korostaakseen tiputtaa jonkun mollikäännöksen, mutta useimmiten se kuulostaa turhan itsetietoiselta.

Tässäpä vielä yksi vinkki: pidä homma lyhyenä, herätä huomiota (vaikka hieman provosoiden) ja pyri sisällyttämään mukaan call-to-action. Joten: kiitos, turvat kiinni ja hommiin siitä!

 

Ville Verkkapuro on laulava Creative, joka muistaa aina virittää kitaran, mutta ei koskaan soita nuoteista.

Blog

Matkalla kotiin

En pidä tällaisista asioista:

Että kerrotaan jotain mikä ei ole totta.

Että asiat hajoavat enemmän ennen aikojaan kuin ennen.

Että metrossa on hulluja.

Että ollaan jotain mieltä koska niin kuuluu olla.

Ettei olla sitä mieltä mitä oikeasti ollaan.

Että vaikka oltaisiin sitä mieltä mitä oikeasti ollaan, ei uskalleta sanoa sitä.

Että joskus teen niin.

Että tehdään asioita jotka tekevät maailmasta huonomman paikan.

Että joskus teen niin.

Että lapsistaan pitää olla koko ajan huolissaan.

Että tunnen itseni tyhmäksi.

Että parta ei vieläkään kasva.

Että melkein kaikilla muilla kasvaa.

Että on niin paljon mahdollisuuksia.

Että en uskalla.

Että ajattelen että minun pitäisi ajaa jonkinlaisella autolla ollakseni jotain.

Että en ole varma kehtaanko pitää sitä ylläni koska se on Prismasta.

Että kestävyydestä ei ole takeita riippumatta hinnasta.

Että designtuote on huonosti suunniteltu.

Että asioista tehdään vaikeita turhaan.

Että puhutaan jargonia.

Että tehdään tyhjänpäiväisyyksiä.

 

Pidän tällaisista asioista:

Että sukat kestävät vähintään vuoden.

Että tunnen olevani välillä jotain mitä en oikeasti ole.

Että auto ei ruostu.

Että ei luovuteta.

Että joskus teen niin.

Että kaiken voi tehdä paremmin.

Autoilusta.

Että laite auttaa minua löytämään piirtämisen uudelleen.

Että osaan ajaa pyörällä pienessä hutikassa varmemmin kuin kävellä.

Että kylmän veden puraisu tuntuu siltä että olisi enemmän elossa.

Kuuntelemisesta.

Siitä että minua kuunnellaan.

Että haluan halata jokaista vastaan tulevaa tuttua ihmistä.

Ääripäistä.

Että vaikka teen töitä puolet valveillaoloajastani, en kadu sitä.

Että vaikka olen kotona puolet valveillaoloajastani, en kadu sitä.

Yöllä ajamisesta.

Että käytän rahani turhuuteen, mutta se merkitsee minulle enemmän kuin järki.

Että vilkuilen kelloa mutten silti tiedä paljonko kello on.

Että saan tehdä töitä asioiden parissa joihin uskon.

Että asiat muuttuvat jatkuvasti.

Että tunnen itseni vahvaksi.

Että saan olla yksin.

Että tunnen itseni mieheksi.

Muistilistoista.

Että saan elää elämääni ihmisten kanssa joihin luotan.

Että minun ei ole pakko elää elämääni ihmisten kanssa joihin en luota.

Että uskallan kysyä tyhmiä kysymyksiä.

Että usein pyöräily naurattaa muttei kehtaa nauraa koska muut katsoisivat.

Että se miltä asiat näyttävät ja tuntuvat merkitsevät usein enemmän kuin miten ne toimivat.

Hyvästä kahvista.

Kahvista.

Että voimme paremmin kuin koskaan ennen.

Että asiat myös ovat paremmin kuin koskaan ennen.

Asioiden yhdistelemisestä.

Ongelmista.

Ratkaisuista.

Että tänään vituttaa vähemmän kuin eilen.

Paikoista joissa voi olla rennosti.

Että on niin paljon mahdollisuuksia.

Kunnon keskustelusta.

Että jotkut asiat eivät koskaan muutu.

Että inhimillisyys tulee taas.

Että arvot eivät häviä koskaan.

Että asiat taitavatkin kaikesta huolimatta mennä aika hyvin.

 

 

Sami Kelahaara on isä, luovan alan tekijämies, pyörähullu, kellofriikki ja SEKin luova johtaja. Samia kiehtoo työssään jokaisen projektin erilaisuus, ongelmat ja niiden ratkaisut. Hän uskoo, että oikean ongelman löytäminen on työssä se haastavin homma.

Blog

SEK-kasvatti Janne Vahvaselkä palaa Annankadulle

Moni suomalainen mainonnansuunnittelija on jossain vaiheessa uraansa työskennellyt SEKissä. Jotkut jopa useampaan otteeseen. Pyysimme tuoretta paluumuuttajaa, Senior Creative Janne Vahvaselkää muistelemaan hieman menneitä ja katsomaan tulevaisuuteen.

Aloitetaanpa ihan alusta, kuinka ensimmäisen kerran tulit SEKiin?

Mainosurani alkoi vuonna 2004 silloisessa SEK & Greyssa, jolloin täällä järjestettiin viimeisin suunnittelijoiden junnuhaku. Kisällivuoden vietin pitkälti Nokian parissa ja tämän jälkeen ensimmäinen iso asiakkuus oli Valio. Siitä seuraavat kahdeksan ja puoli vuotta menivät ihan hujauksessa myös lukuisten muiden hienojen brändien parissa.

Olit muutaman vuoden poissa. Missä kävit ja mitä tuli tehtyä?

Siirryin vuonna 2013 tuonne korttelin toiselle puolelle TBWA Helsinkiin työskentelemään Nissanin Pohjoismaat ja Baltian kattavan tilin parissa. Sieltä tie vei Senior Copyksi Isobariin, jossa viime aikoina tein mm. kansainvälisiä konsepteja Fiskarsille ja Polar Electrolle.

Mikä sai sinut palaamaan takaisin SEKiin ja mitä täällä on muuttunut vuosien aikana?

Olen poissa ollessani mielenkiinnolla ja tiiviisti seurannut mitä Annankadulla tapahtuu. Aikamoista myllerystä täälläkin on ollut, mutta jo ensimmäisistä päivistä lähtien on ollut sellainen olo, että olen tullut määrätietoiseen ja energiseen toimistoon. SEKin pitkä historia ja kokemus ovat edelleen läsnä, mutta täällä on nyt jotenkin aistittavissa ihan uutta virtaa.

SEKhän on minulle kasvattitoimisto ja vaikken koekaan olevani pankkia lukuun ottamatta millekään yritykselle mitään velkaa, on suhteeni tänne silti jollain tavoin erityinen. Ja kun susilauma kutsui, ei siihen voinut olla vastaamatta. Nuorena suunnittelijana minulla oli täällä mahtavia mentoreita ja toivon pystyväni vuorostaan osaltani kannustamaan ja opastamaan talon nykyistä nuorta sukupolvea – ja tietysti yhtä lailla oppimaan paljon uusia asioita myös heiltä.

Nimeä jokin markkinointiviestinnän trendi tai ”hot topic”, josta puhutaan liian vähän?

En tiedä onko tämä varsinaisesti trendi, vaan pikemminkin asia, jonka koen jäävän trendien jalkoihin. Nimittäin nykyään kohkataan niin paljon uusista teknologioista ja medioista, että paikoin asioita tunnutaan tekevän vain siksi koska voidaan ajattelematta lainkaan, onko se oikeasti ihmisille relevanttia.

Muutos ja kehitys on tietysti ehdottomasti hyvästä ja suorastaan elintärkeää, mutta häntä ei saisi heiluttaa koiraa. Eli kun halutaan tehdä asioita, joilla on ihmisille merkitystä, muistetaan tunteet ja se, että teknologia on lähtökohtaisesti keino välittää ja herättää niitä. Oli kyse sitten vaikka 6 sekunnin preroll-pätkästä tai VR-kokemuksesta.

Annu kirjoitti myös järjen ja tunteen suhteesta hyvän kolumnin. Kannattaa lukaista: https://sek.fi/blog/nyt-menee-tunteisiin/

Mistä innostut, mikä on intohimosi työelämässä?

Haluan tehdä nimenomaan merkityksellisiä asioista. Eli ratkaista asiakkaiden haasteita (ei ole ongelmia, on vain haasteita) tuomalla heidät ja ihmiset yhteen tavalla, joka hyödyttää molempia osapuolia. Olenkin vahvasti insight- ja konseptimiehiä, koska ne ovat mielestäni laadukkaan toteutuksen ja ongelmanratkaisun peruskivet. Niistä innostuminen saa myös aikaan sen adrenaliinipiikin, johon tässä mainonnansuunnitteluksi kutsutusta extremelajissa olen jäänyt koukkuun.

Miten kehität omaa osaamistasi?

Pyrin seuraamaan mahdollisimman paljon mitä täällä Suomessa ja maailmalla tehdään. Vielä reilut kymmenen vuotta sitten istuin SEKin kirjastossa selailemassa vanhoja awardikirjoja, mutta nykyään caset ovat onneksi ulottuvilla helpommin. Eli pitkälti se on artikkeleiden lukemista ja casejen katsomista netistä. Myönnän, että koulutuksissa ja seminaareissa pitäisi käydä enemmän. Suunnittelijan tärkeimmän työkalun, eli mielikuvituksen pyrin pitämään virkeänä tekemällä kaikkea sellaista mikä ei liity suoranaisesti työhön, kuten musiikilla ja hämmästelemällä 6- ja 10-vuotiaiden poikieni havaintoja maailmasta.

Miten rentoudut/mistä saat energiaa?

Lataan akkuja bänditouhuissa treeniksellä ja keikoilla, nujuamalla tatamilla Krav Magaa sekä tietysti perheen kanssa. Pelaamme paljon lautapelejä ja sattumoisin koko perheen yhteinen suosikkipeli on juuri tällä hetkellä SEK-legenda Kari Mannerlan suunnittelema Afrikan Tähti.

Mikä on mottosi?

”Emme lopeta leikkimistä siksi, että vanhenemme ­– vanhenemme siksi, että lopetamme leikkimisen.”. Tämän viisauden muotoili englantilainen filosofi ja sosiologi Herbert Spencer.

Blog